Hajoo pää tätä tahtii

Mä oon ihan hukassa itteni kanssa. En tiiä mitä oon tekemässä ja mitä pitäs tehä. Oon vaa liian hukassa, mut en osaa selittää tunteitani... :( Olin täs vajaan viikon Saksassa ja oli tosi kivaa siel, mut nyt oon taas iha kuollu. En oo saanu mitää koulujuttui aikaseks, näytelmän ensi-iltaan alle viikko aikaa ja MÄ OON KIPEENÄ.. Vittu, mä en oo yleensä ikinä kipeenä (muutako jotai pikkunuhaa) sillee kunnolla, ei kuumetta ku just ja just 37 astetta, mutta nyt kurkku ihan kipeenä, kylmiä ja kuuumia "aaltoja" menee kokoaja, huono olo ja koomaus 5/5 ja en voi niellä mitää, sunnuntainaki söin vaa puol purkkia persikkarahkaa, mehujään ja kaura-suklaa välipalajuoman. En pysty nielee mitää kuumaa/ lämmintä tai mitää leipää tms. ruokaa.

Mä oon ihan poikki. Haluun vaa puhuu, mut kukaa ei jaksa kuunnella mun valitusta kokoaja (tai sit uskottelen niin vaan iltelleni). Tiistaina on taas keskusteluaika sen ihme hoitajan kaa, mut niist ei kyl oo apua. En vaa pysty ja osaa sanoo sellasille ihmisille miten asiat oikeesti on. Pääsee nii paljo helpommallaki ku koittaa vaa kaikille esittää et kaikki on hyvin.

Sit tää viiltely. En vaa osaa olla enää ottamatta sitä terää. On niin helppo saada rauhallinen olo ja kaikki ahdistus ja stressi pois muutamalla viillolla.

En enää pelkää mitä muut ajattelee tms. Vaikka tokihan niitä mielelläni pidän piilossa hihojen alla ja en niillä huomiota hae.

Koko ajan kauhea kiire, stressi ja paniikki kaikista asioista ja miten ne saa ajallaan hoidettua yms. Koittaa elää YOLO asenteella ja ajatella että eletään vain kerran, mutta ei sekään noin vain toimi.

Niin kuin pieniä polkuja ranteessa on,
hihan alle ne piiloon jää.
Eikä kukaan tiedä, et on onneton,
kun ei sieluunsa nää.
Niin kuin pieniä polkuja, risteilevii,
jotka johtavat ei mihinkään.
Mut se terä joka sydämessä on kii,
viiltää syvempään.

Ressu Redford & Jussi Rainio - Pieniä Polkuja