Sekavaa on

En ymmärrä itseäni tai siis ajatuksiani ja tunteitani, vaikka haluaisin. En tiedä miten oppisin ymmärtämään itseäni. Se ahdistaa. Nyt kun olen hakenut apua asioihini, ongelmaksi tulee se etten osaa selittää muille mitä ajattelen ja tunnen. Olisipa ajatusten lukemiseen keksitty jo jokin laite.

Toinen ongelma on se etten uskalla/ halua kertoa aikuisille totuutta joistain asioista, vaikka tiedän että se olisi tärkeää oikean avun saamiseksi.Se on vain vaikeaa. Jossain sisimmissäni haluan näyttää sossuillekinvain sen kiiltokuatytön jolla ei ole mitään hätää. Ja en pääse yli siitä millään.

Enkä uskalla sanoa esim. tupakoinnista ahdistuksen purkukeinona, koska en halua jäädä kiinni siitä porukoilleni. Enkä haluaisi sanoa sossuillekkaan siitä.

Haluan edelleen vain pysyä kiiltokuvaminäni takana piilossa.

Tässä yksi piirrustus jonka olen 3.3.2013 piirtänyt. Tuossa vielä linkki -> Anna Eriksson - Lintu

Tahdon uuden elämän
vihdoinkin sen käsitän
tahdon toisen maailman
lennän minne haluan
valot taipuu, alas vaipuu
kun lintu yöhön pakenee

Tuo on siis pari kuukautta sen jälkeen kun olin sanonut äidilleni etten halua enää olla lestadiolainen ja pää oli täynnä sekavia ajatuksia (kuten nytkin) ja musiikki oli kaikki kaikessa.

Tässä Tällainen hieman sekavahko postaus taas vaihteeksi, mutta ajatukseni on niin sekavia, etten tätäkään tämän selkeämmästi saa ilmaistua.