Tän päivän muistarit mitä kirjottelin kolmen (klo. 15) aikaan tulevat tässä:
Mä haluun pois täältä. NYT. Jollai tosi kivuliaalla ja kärsimyksellisellä tavalla. Tai sit sellaseen vuoden koomaan teholle... Voisin juua lasinpesunestettä ja liköörii + polttaa kaikki röökit mitä on jälel + vetää muskottipähkinää ja oksentaa sit koko kropan pihalle... Mä en jaksa ajatusta mitä mun pitäs jaksaa tehä huomiseen mennessä ja mitä mun pitäs tehä siihe mennessä et pääsisin ylioppilaaks... Tai sit voisin vaa mennä hyppäämään sillalta alas. Tai vetämään ranteet auki niin syvään et vuotaisin kuiviin. Tai lähtee mopolla ajamaan ja ajaa ekan vastaantulevan rekan keulaan, ilman kypärää. Kuka mua muka jäis kaipaamaan? Kuka tarvii mua? Ei kukaan, ei ketää kiinnostas. Mun elämällä ei oo tarkotusta. Toisaalta mä kyl haluisin olla tääl viel tulevaisuudessa, mut en jaksa oottaa ja ajatella että kyllä sitten 25 vuoden kuluttua asiat on hyvon ja asun isossa omakotitalossaa järven rannalla miehen ja koiran kanssa. Joku vuoden kooma vois olla ihan hyvä ratkasu, mutta miten...
Tiistai-iltana tuli muute viel lisää arpia käteen...
Onneks ne on jo aika hyvi haalistunu :)
Nyt on jo vähä parempi fiilis ku puhu kaverin kaa, mut ://
En oo lähös tekee itsarii ainakaa nyt, älkää pelätkö siel ruutujenne takana lukijat
ps. blogia katteltu jo yli 100 kertaa :3
Kai sä tajuat ettet ikinä voi tietää kuoletko, neliraajahalvaannutko, joudutko koomaan ja varsinkaan kauanko siiinä koomassa oot.. Ei siinä oo mitään hienoo :( Mun paras ystävä veti yli 200 kpl vahvoja lääkkeitä ja joutu koomaan teholle ja muuta. se menetti puhekyvyn ja liikuntakyvyn. Se ei kuollu vaikka niin olis "pitänyt" käydä. Nyt terve(tai ei terve sillä tälläkin hetkellä psykiatrisella) ja pelastui ihmeen kaupalla, mutta oikeasti. Ei oo leikin asia. Tiedän muitakin tapauksia että "piti kuolla", mutta epäonnistui -> Loppuelämä pyörätuolissa tai sairaalassa halvaantuneena.
VastaaPoistajuu, tajuan ainakin sillo ku ei oo jäätävät tunnekuohut päällä ja vitutus hyökyaalto tulossa päälle. Tosi surullisia tapauksia, yritän ite miettiä ennen ku teen jotai peruuttamatonta. Sillonku kirjotin tota muistaria ja vitutti ja halusin vaa kuolla, ni oli mun onni et porukat tuli kotii just ku olin kirjottanu ton, etten kerenny tehä mitää itelle. Välil tuntuu vaa etten tiiä haluunko olla kuollu vai elää, ku olo on nii merkityksetön ja turha paska..
PoistaViisas pääsee helpommalla. Viisas ei vedä lääkkeitä, vaa menee kerrostalon katolle. :)
VastaaPoista