Haluan olla yhteiskunnan ja varsinkin aikuisten silmissä kuin tyttö kiiltokuvasta, joka hymyilee ja on kiltti, pärjää koulussa ja auttaa vanhempiaan kotitöissä yms. Haluaisin olla jatkuvasti hymy korvissa, iloinen ja auttaa sellaisia joilla on vaikeaa.
Samalla haluan unohtaa kaikki huolet ja ahdistavat asiat, päästä pakoon ajatuksiani. Miten se käytännössä toimii? Huonosti, ajatukset saa hetkeksi siirrettyä jos esim. keskittyy tekemään jotain muuta. Heti kun aikoo rauhoittua ja mennä nukkumaan, alkaa ajatukset pyöriä mielessä. Milloin tämä kaikki sai alkunsa? Mistä se johtuu? En tiedä.
Kun puhun kavereille ahdistavista asioista, se helpottaa. Samalla se myös ahdistaa, koska tuntuu siltä että kiiltokuva ruttaantuu jostain kohtaa ja sen alta paljastuu karu totuus; vittuuntunut, ahdistunut hukassa oleva teini, joka ei tiedä mitä tehdä.
Haluan sulkeutua omaan kuplaan, ettei minun tarvitsisi olla ihmisten kanssa tekemisissä ja saisin rauhassa miettiä asioita ja voisin puhua niistä kun haluan. Toisaalta haluaisin kertoa koko universumille kuinka paha olo on, ja etten jaksa. Haluan pään sekaisin niin etten tajua tästä maailmasta mitään eikä ajatukset pyöri päässä.(kokemusta on..)
En tiedä ollakko vaiko eikö olla...
Mitä tehdä jos ei jaksa olla kiiltokuvatyttö, mutta kuitenkin haluaa pysytellä kiiltokuvatytön mukana, koska se luo turvallisuuden tunteen kun muut ei tiedä liikaa :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Saa kommentoida ja kysyä!