keskiviikko 26. maaliskuuta 2014

Kun musiikki vie mukanaan

Musiikki antaa mulle tosi paljo. Ne kappaleet jotka jäävät mieleeni, niissä on kuitenkin sitä jotain. Niissä on sanoma johon samaistun ja sitten kuuntelen kappaletta uudestaan ja uudestaan, luen sanoja laulan mukana ja annan musiikin viedä. Musiikki antaa voimaa elää. Musiikissa on vaan niin paljon sanoinkuvailematonta.

Musiikkia on erilaista. Mulla ei sinäänsä oo mitää suosikki musatyylejä, vaan melkein laidasta laitaan menee kaikki, jos on sellainen fiilis. Normaalisti kuuntelen suomalaisia radiohittejä, jos vituttaa kuuntelen jotain raskaampaa metallia tms. jos haluan vain saada ajatukset muualle ja/tai rauhoittua, laitan soimaan jonkun klassisen pianosonaatin tai muun rauhallisen kipaleen.

Laitan tähän seuraavaksi tän hetkisiä suosikkibiisejä ja sanat mulle tärkeestä kohasta:

















Täs ny tällai vähä erilaine postaus, ei pelkkää mun angstii ja ongelmii. Mut mm. nois sanois kyl on sitä jotai <3

maanantai 24. maaliskuuta 2014

Mitä tähä ny vois sanoo..?

Lauantaina (22.3.2014) mulle tuli vaa illalla jonkinlainen ahdistuskohtaus ja otin terät ja vedin molemmat ranteet auki.. Periaatteessa en ottanut omasta tahdosta, vaan tuntui että joku muun mun sisällä otti ne tai ainakin pakotti mut ottamaan ne terät. En tiedä edes kunnollista syytä miksi tuli sellainen tilanne. 

En voi enää luvata kenellekkään mitään.. en edes itselleni, siis terien suhteen. Vaikka kuinka lupaan olla koskematta niihin, yhtäkkiä tulee vaan tommone  tilanne. :/

Perjantai- iltana tuli jo fiilis että otan terät, mutta laitoin myöhäisestä kellonajasta huolimatta viestiä kaverille, että oisko hetki aikaa puhua ja sain puhumalla sen ohi. (kaveri soitti just ennen ku olin ottamassa terät)

(näyttääpäs mun kädet kuolleilta >  )
Röökistä tullu pienimuotone ongelma, ku rahat on vähä vähissä ja ku ei oo röökii ni tulee päivän tauon jälkee jo jäätävät niksat.. Vaik en polta ees paljoo :/ ehk n.5 röökii päiväs ja niistäki osa kavereitte kaa yhes poltettuna...

Oon alkanu luottaa uusiin ihmisiin tosi nopee ja siin on ehkä huonotkin puolensa, koska en sit tiiä voiko niihi oikeesti luottaa nii paljoo. Samaan aikaan on kyl menny vähä joittenki vanhoje tuttujen kaa välit ja sillee, mut toivottavasti tää alamäki vaihtus kohta taas ylämäkeen. Jos menis asiat ees hetken aikaa vähä paremmi ni ois iha jees. Mulle ainaki kelpais. 

maanantai 17. maaliskuuta 2014

Lyhyestä virsi kaunis..

Viikonloppuna oli ihan parasta ft. parhaat, ihanimmat ja rakkaat ystäväni. 17 vuotta täynnä ja oli hauskaa perjantai-illasta sunnuntaihin puoleen päivää suunnillee. Porukat ei oikein tykänny hieman myöhäisestä kotiintulosta pe-la ja la-su öinä... Vähän vitutti se kun ne sano et kotiintuloaika  on viikonloppuisin tästedes klo.2 , mutta parempi sekin kuin ettei saisi ollenkaan lähteä.

Mutta se sitten siitä ilosta ja onnellisuudesta.

Enemmän nyt vituttaa ja ahdistaa huominen keskustelu. Kyseiseen keskusteluun tulee lisäkseni sossu, luultavasti psykologi ja mahd. psykiatrinen sairaanhoitaja. Ahdistaa tosi paljon mitä ne sanoo tilanteestani ja mitä kaikkea sanotaan taas vanhemmilleni. Haluaisin hoitaa asiani kuntoon esim. psykologin kanssa ja tarvittaessa puhua vanhemmille itse, enkä haluaisi että muut menee kertoo sit vanhemmilleni mitä sanoin ja mitä olen tehnyt yms.

En tiedä kuumottelenko taas ihan turhasta vai en, mutta ahdistaa silti. Ja sitten se työryhmän nimi... Nuorisopsykiatrisen erikoissairaanhoidon työryhmä. Tulee jotenkin heti sellainen olo että olen todella vakavasti sairas ja pitäs laittaa heti pakkohoitoon tyylii... Ahdistaa, pelottaa, ärsyttää että ikinä meninkään hakemaan apua mistään. VITTU.

Jos oisin osannu pitää turpani kiinni silloin, asiat voisivat ehkä olla paremminkin. Tai sitten ei, onhan siihenkin aina mahdollisuutensa. On vaan niin paljon helpompi puhua suunnilleen oman ikäisille luotettaville ystäville asioista, kuin jollekkin aikuiselle "AMMATTILAISELLE", joka vaikuttaa ainakin siltä ettei ole ikinä itse elänyt nuooruuttaa ja kokenut elämässään mitään vaikeaa. Ja sitten parista pikku naarmusta ranteissa tehdään niin iso ja vakava juttu ja plääplääplää... (tajuan kyllä samalla että viiltely voi mennä vakavammaksikin ja siitä tulla vakavammat seuraamukset) Ei kiinnostas ees mennä sinne. Asiat oli jo nii paljo paremmi. Mut sit nää ahistaa nää turhat keskustelut joista en ite hyödy yhtää mitää ... ne vaa koittaa kysyy et mikä ahistaa ja en osaa tai saa sanotuks sitä siellä. Ne vaan haluaa tietää musta kaiken ja sit kertoo porukoille, mitä mä en ainakaa haluu.















Samaan aikaan haluaisin olla ihan yksin jonkun suuren puun alla istumassa. Miettimässä mitä varten olen vielä täällä. Toisaalta haluaisin että joku tulisi viereen ja kuuntelisi.

Toivon todella että tämä on vain yhden illan ahdistus ja kohta voisin taas jatkaa iloisempana elämääni.

torstai 13. maaliskuuta 2014

HAPPY

Oon nyt paljon onnellisempi kun pitkiin aikoihin :) kiitos siitä kuuluu ihanille ystäville. Jotta asiat saadaan selvitettyä, täytyy puhua. Ja se on yllättävän helppoa loppupelissä. Hiihtoloman jälkeen on mennyt ihan mukavasti (jos ei nyt lasketa tuota edellisen postauksen multivitutusta). Viime jaksossa sain saksa (SAB.3.2) 10, matska (MAA3) 10 ja kuviksesta 9, nuo numerot piristi kyllä kans :)

Lauantaina 17 vuotta täynnä ja enää vuosi siihen että minä päätän mitä teen ja missä meen!



Aurinko paistaa ja kevät tulee (jos nyt tulee) ja ELÄMÄ HYMYILEE!!! :)

Ens tiistaina onkin sitten isomman työryhmän kanssa keskustelua asioistani (psykiatrinen sairaanhoitaja, psykologi ja sosiaalityöntekijä ainaski...) mutta en stressaa siitäkään nyt niin paljoa. Uskon ja toivon että asiat menevät siten vain parempaan suuntaan kun asiat on kunnossa :)


YOU ARE ALL THAT I NEED

lauantai 1. maaliskuuta 2014

VITTU ETTÄ VOI VITUTTAA

Perjantai-illan suunnitelmat vähän kusas ku kaverit "ei päässykkää" lähtee miten oltii suunniteltu. Ei siinä mitää, mut se et kusetetaan mulle päi naamaa kaikkee paskaa ja sitte todellisuus on jotain muuta. Vituttaa niiin paljon... taas sellane fiilis että terätki ois kivoi, mut koitan ny pitää näppini erossa niistä (puolen metrin säteeltä löytys ainaki 4 terää)

Ei mua se ois haitannu et ei menny suunnitelmien mukaa, tai että en ois päässy mukaa, mut ärsyttää vaa ku ei voia sanoo niinku asiat on vaa keksitää joku paska vale… joka kusee sitte. Ja ne tietää ettei mun elämä oo mitää ruusuilla tanssimista ni VITTU KU VOI VITUTTAAA…


Ja niille joilla enkku ei oo vahvinta osa-aluetta, niin:

LUOTTAMUS

VAIKEIN     ASIA     LÖYTÄÄ

HELPOIN ASIA KADOTTAA
 

Että joo ei mulla nyt muuta...