Ulkonäkö ja ulkonäköpaineet

Tähän liittyy kaksi asiaa, joista olisi molemmista pitkästi kirjoitettavaa, mutta yritän kirjoittaa lyhyesti ja jättää loput tulkittavaksi ja rivienväliin luettaviksi.

Meikkaaminen  

Mulle on tullu taas kauheet ulkonäköpaineet ja ulkonäkökriisi. 16 ja puoli vuotta kuljin koulussa, kaupungilla tai missä ikinä liikuinkin, ilman meikkiä. En myöskään ajatellut silloin ulkonäköä niin paljoa koska aivopesuun kuului myös "Jumala on luonut kaikki omanlaisiksi ja kaikki on kauniita luonnollisina". En huolehtinut paljoakaan ulkonäöstä lesta aikoina. Nykyään mun on vaikee lähtee kouluun ilman meikkiä. Toisaalta nautin meikkaamisesta, koska meikillä saa kauniimmaksi tehtyä ja saa peitettyä epäkohdat kasvoissa. Toisaalta taas stressaan siitä että meikki onnistuu, ja jos on kauhea kiire ja en ole kerennyt meikkaamaan. Autossa meikkaamistakin olen harrastanut, mutta taas herää kysymys miksi? onko pakko?

Nykyään joskus ajattelen että en voi mennä muiden joukkoon jos en ole meikannut. Olen ruma, ällöttävän näköinen, jne. jne. Vähin mitä teen jos liikun vähän kauemmas kotoa on se että laitan ripsaria. (alle vuodessa olen hamstrannut 6 ripsaria, joista yksi on loppunut...) Toinen on se että jos lähdetään (lestadiolais)sukulaisille, meikkiä täytyy olla vähintään puolet perus meikkiä enemmän. Jonkinlaista kapinaa ehkä, jota en aina tee edes tietoisesti.

Kroppa

Liikunta ja söyminen, kaks kesälomalla eniten mielessä pyörinyttä asiaa. Ikävä kyllä. "Oon läski, syön kokoaja, en liiku, haluun laihtua, ÄLÄ SYÖ,  LIIKU, syö terveellisemmin, älä istu koneella, mee lenkille..." pyörii mielessä kokoajan. Välillä on enemmän motivaatiota, välillä vähemmän ja nyt kesällä olen kyllä liikkunutkin, enemmän kuin yleensä kotona ollessa, mutta en tarpeeksi. En haluu olla mikää tikku, vaan läskit pois, sillee että olisin tyytyväinen vartaloon ja voisin kattoo peiliin ja aatella että "riittää mulle" tällä hetkellä peiliin katsoessa näen vain läskiä joka puolella...

Liikkumisen vaikeaksi tekee se että sain hiusmurtuman jalkaterään joten juoksulenkit jäi pariksi viikoksi, nyt voin jo juosta jos on kunnolla tukisidettä/ -teippiä jalassa. Äidin kolme vuotta sitten hankkima AbDoer Twist on ollut ihan kiva keskivartalon lihaksille ja perus vatsoi, selkii, punnerruksii, leukoi ja kyykkyjä teen myös kotona.

Nykyää mua ahistaa se ettei oo paikkaa missä  voisin olla ihan rauhassa liikkumassa. Täällä kun saman katon alla pörrä 11 muuta silmäparia, niin päivällä on hieman vaikea harrastaa liikuntaa. Lenkillä käydessä saa nyt jonkin verran olla yksin, mutta kotoamme näkee ihan liian pitkälle molempiin suuntiin tietä.

Ei pitäs laittaa tota kuvaa tänne... No nyt voi verrata sitten joskus pääsenkö tavotteisiin ikinä. Käsivarret, maha ja reidet on mun suurin murheenkryyni tällä hetkellä, en vaa kestä kattoo itteeni, joten nyt pitää lopettaa tää. 

 Saa jättää kommenttiakin, mitä mieltä ootte meikin käytöstä, voitteko olla ilman meikkiä julkisilla paikoilla ja en tiiä sanokaa mitä sanotte, mä aion nyt laihuttaa tosissani.

sekalaisia kuulumisia

btw: Päätin muuten nyt tehdä tätä ihan omalla nimellä tätä blogia.

Mitä ihmettä, nyt on jo juhannus ja musta tuntuu etten oo tehny yhtää mitää koko kesänä :D No kyllä mä oikeesti oon kerenny paljonki tehä jo mut ny viisen viikon oon vaa lagannu kotona. Kun koulu loppui, olin pari päivää Karon kanssa ja käytiin mm. yksissä BMW-bileissä :P Loman ekalla viikolla olin Kihniöllä Sonjan luona pari yötä. Viikonloppuna kierrettiin Hankasalmi, Nivala, Pyhäjärvi, Siikajoki (Paavola) reittejä. viikonloppuun mahtui pikkuveljen konfis, serkun rippijuhlat ja juhlittiin myös mummoa Valkoisen Ruusun Ritarikunnan ensimmäisen luokan mitalin johdosta, minkä hän sai äitienpäivänä.

9.6. kerkesin ensimmäistä kertaa Jyväskylän keskustaan pyörimään sitten koulun loppumisen. Näin aikamoniakin kavereita ja aika meni vähän liiankin nopeaa. Loppuviikko meni siivotessa, leipoessa, siivotessa ja leipoessa, kun pikkuveljen rippijuhlia vietettiin lauantaina ja sunnuntaina. Leivonnaisiakin piti olla gluteenitonta ja maidotonta.

Sen jälkeen mulla ei oo käsitystä mihin aika meni. Oon ollu vaan kotona ja käyny kerran Jyväskylässä vaateostoksilla. 
Päivärytmi tämän viikon ollut kutakuinkin tämä:
n. klo.13 herätys ja lounas, koomailua jossain sohvan nurkassa, klo.15 kahvi, sitten lisää koomausta ja lagausta yleensä pelaan iPadilla, n.klo.18.30 päivällinen, avaan koneen ja meen nettii selailee somee, käyn syömässä iltapalaa joskus klo.23 aikoihin, jatkan datailua ja selaan nettiä, en ees pelaa mitään, katon tubes videoita, googlailen kaikkee turhaa, käyn syömäs jonku leipäpalan klo 4 aikoihin, meen nukkumaan n.klo 6

Ja tossa ei oo mitään järkee. Koomaan ja lagaan, mietin että pitäs nähä kavereita mut en saa aikaseks että soittaisin tai laittaisin viestin että voidaanko nähdä.

Ainoat varmat kesäsuunnitelmani on: 26.6. Helsinki, 4.-5.7 Summer Up ja 7.-21.7. Itävalta.

Mä vaa mietin jokapäivä kui tuhlaan koko kesäloman lagaamalla ja koomailemalla jossai sohvan nurkassa, mutta en saa tehtyä mitään muutakaan. Liikunta ja ruokailu pyörii mielessä enemmän kuin tarpeeksi, mutta en saa itseäni liikkumaan tai miettimään oikeasti terveellistä ruokailua. 

Jyväskylän asuntomarkkinat stressaa enemmä ku tarpeeks, ku syksyllä ois tarkotus muuttaa omilleen (tai siis parin kaverin kaa samaan kämppään), mutta Jyväskylästä ei tunnu varmaa kämppää saamaan mistään.

Tällä hetkellä taas sekalaiset tunteet kaikin puolin. Nyt on loma ja on oikeus otta iisisti, mutta entä jos ei jaksa edes kavereita nähdä, meneekö joku pieleen?

(Tulipas nyt sekava postaus taas, toivottavasti tajusit mitä tarkoitin)