Mihin kaikki aika katoaa?

Monesti on käynyt mielessä että pitäisi tännekin päivitellä kuulumisia, mutta aika on vain mennyt niin nopeaa että kuukausi vierähtänyt ilman postauksia.

Tässä vähän muistareista taas vaihteeks, mut selitän lisää viell... :

16.4.2014

Väsyttää, ärsyttää, vituttaa… oon pettyny itteeni ku en osaa hallita syömistä. En ikinä tuu laihtumaa ku koko ajan vaan syö ja syön ja syön niin vitun epäterveellisesti,  vaaleeta leipää, paljon rasvaa päälle, isoja annoksia, ei terveellisiä välipaloja, tasasta ruokailurytmiä eikä sitä salaattia lautasella. Kuka ottaa mua niskasta kii jos en ite saa otettuu??? Maanantaina oli taas se kolikko keskustelu, mut en nää siinä oikee hyötyä ku valitan vaa perheongelmista, mut en osaa puhuu ahitstuksesta muuten.

Sit tää teatteriprokkis. On ihanaa olla tekemässä jotain nii mahtavaa nii mahtavalla porukalla, mut se ahistaa samalla tosipaljo ku piiloutuu hymyn taakse niin roolissa kuin muutenkin, ja todellisuudessa syrjäytymisen mahdollisuus ei itsellekkään niin vieraalta kuulosta. ”Mitenkähän siinä kävisi, jos kaikki sanoisivat asiat niin kuin ne on?” Onhan mulla hyviä ystäviä. Mut silti. On tosi ahistavaa välillä siel harkoissa. Toisaalta yritän ajatella kuinka hyvin mulla asiat on, oon suht terve, ei ny iha ekana mitää syöpäriskiä tms. niinku jollai muulla voi olla, eikä oo mitää kyttii peräs, mut silti se henkinen hyvinvointi on kaikkee muuta ku mitä sen hymyn ja tekonaurun takana on.

En oo tyytyväinen itteeni, ja en jaksa millään vaikka yritän parhaani. En saa kouluhommia hoidetuksi eikä aikaa jää mihinkään. Nytkin ollu maanantaina, tiistaina ja tänään ensin mennyt kouluun kasiin ja illalla harkkojen jälkeen kotona puol yheksän, puol kymmenen aikaan. Sitten läksyt ja muut pitäs viel tehä. Ei se vaa onnistu multa… Ehin nukkua jonku 6h yössä ja se ei todellakaa riitä, eikä ainakaan edesauta sitä et laihtuisin. Päinvastoin. Mut mitä mun pitäs tehä?? En tiiä… 

Sit ku äiti ei osaa käsitellä tätä asiaa yhtää, se vaa masentaa mua entisestään. Tänäänkin illalla olin puol kymmene kotona ja koitin leipoo kokeiluks tuulihattuja mehuun, mut ei onnistunu. Sit äiti jotai mainitsi et porukoilla on sen ”kolikko” tyypin kaa keskustelu ensviikol, ja kyseli jotai et mite mul on menny. Muttaku sanavalinta vähä kusas siin et ”Mites sun ongelmat?” se kuulostaa nii väärältä. Ei riitä enää psykiatrisetsairaanhoitajat ja muut ku mun ongelmien vointia kysellää sellasella äänensävyllä ettei vittuukaa kiinnosta. Väsyttää ja ärsyttää ja sellases mielentilas pitää alkaa kyselee jotai, ni ei kiitos…

22.4.2014

miksi kaikki uusi pelottaa niin paljon? miksi pelkään turhia asioita, kuten meneekö kaikki hyvin jossain asiassa? miksi en osaa olla enää varma aioista? pelottaa, ahdistaa, epävarmuus, "entä jos" Tulevat asiat pelottaa. En osaa odottaa mitään innolla, koska odotan nykyisin asioita pelolla. Jopa nukkumaan meno pelottaa, kun ei tiedä mitä seuraava päivä tuo mukanaan. Tai jos tietää, ahdistaa ja pelottaa meneekö asiat niinkuin olisi tarkoitus.

En osaa olla tyytyväinen asioihin. En ole tyytyväinen kehooni, kuntooni ja ulkonäkööni yleensä. Epäröin teatteriprokkista, en luota itseeni, että osaan vuorosanani esityksissä ja muistaisin missä pitää olla ja milloin.

Niin. Olen yhtinyt tässä kuukauden aikana saada muutamia uusia kavereita, ollut välillä kavereilden kanssa, ollut teatteri harkoissa, ollut teatteri harkoissa ja öö ollut teatteriharkoissa. Aikaa on oikeasti tullut vietettyä paljon huoneteatterilla Lyseolaisten näytelmän "Saanko puhua?" harjoituksissa.

Stressiä on pukannut vaikka ja millä mitalla kun ensi-ilta lähestyy uhkaavasti ja minä lähden vielä saksassa käymään. Neljän päivän päästä lähden Saksaan. Lähtö on ma-ti yönä siis ja takaisin tulemme la-su yönä, sellainen pieni koulun reissu saksan ryhmän kanssa. Neljäntoista päivän kuluttua on Saanko puhua? näytelmän ensi-ilta (lisätietoa facebookista , Huoneteatterin sivuilta ja liput voi varata NetTicketistä (vähän pitää mainostaa)).

Kovin monia näytelmäharkkoja ei siis enää ole tiedossa, mutta toivotaan että saadaan hiottua vielä kunnolla loppuun näytelmä. Saksaan pitäisi pakata ja kouluhommiakin olisi tehtävä. Opin juuri yhden palkin pois lukujärjestyksestäni, joten käyn tässä jaksossa vain 4 palkkia, mutta se on silti aivan tarpeeksi rankkaa.

Mutta on tosi stressaavaa ollut nyt ja tein (TAAS) ennen lomalle lähtöä muutaman arven käteen... Se helpottaa... Samoin kuin alkoholi. Mutta en saisi tehdä sitä..

Syöminen ja lihavuus on mielessä liian usein, mutta en saa ruhoani liikkelle silloinkaan kun olisi hetki aikaa.

Pääsiäislomasta to-ma vietin lähinnä vuokatissa sotkamossa. Mutta joo, tällasta tälläkeraa ja näkyillään. (tod. kirjoitan vasta matkan jälkeen sueraavan kerran