Ahdistus ja apua(?)

Kävin eilen puhumassa asioistani kriisityöntekijän kanssa. Nyt pitää mennä sosiaalityöntekijän luokse puhumaan ja kunnes olen valmis, vanhemmilleni kerrotaan asioistani, koska olen alaikäinen.

En oikein tiedä mitä pitäisi ajatella. Ahdistaa kun heillä on nyt nimeni lisäksi tiedossa puhelinnumero ja osoite. Toisaalta olen kiitollinen ystäville jotka sanoivat että minun kannattaisi hakea apua. Viiltely ja ahdistus ovat nyt suurin syy minkä takia pitää rueta käymään sossun luona juttelemassa ja koitetaan keksiä jotain apua tilanteeseen.

Ahdistaa. Tekee mieli viiltää ihoon ihan pieni haava josta tuska pääsisi ulos. Mutta en saa. En saa tehdä sitä. Tulisin katumaan ja muut olisivat vain enemmän huolissaan. Viiltelyllä saisin itseni rauhalliseksi asioiden suhteen ja ei ahdistaisi niin paljoa. Tiedän myös sen että se toisi helpotusta vain hetkeksi.

Kun ahdistaa haluaisin vain kääriytyä pieneksi ja toivon että voisin olla taas pieni lapsi jolloin ei tarvinnut murehtia asioista ja elämä oli kivaa. Kun ahdistaa, tulee kylmiä väreitä ja hengitys muuttuu katkonaiseksi. Silloin olen myös tavallista hiljaisempi.

Tällä hetkellä suurin ahdistusta aiheuttava asia on se miten vanhempani reagoivat kun niille kerrotaan mitä kiiltokuvaminun takana oikeasti on. Toisaalta heillä on oikeus tietää, koska ovat vanhempani. Silti ajatus siitä pelottaa. Kun äiti haki minua painiharkoista, mietin autossa pitäisikö sanoa äidille asioista. En sanonut. En uskaltanut. Enkä haluaisi että he saisivat tietää.

Mutta en kai ole itse syyllinen siihen että ahdistaa, enhän?

Ja loppuun yksi ihana biisi jonka kuulin aika vasta. Tässäkin sanoissa on sitä jotain ^_^

"Is anybody there
Does anybody care what I'm feeling?
I wanna disappear
So nobody could hear when I'm screamin'
'Cause I could use a hand sometimes
Yeah I could use a hand sometimes"

Krewella - Human

-Olen pieni ja peloissani...

Vuokralla mun kehossako?

Oon vuokralla mun kehossa
Asunnon maksan ruokapalkalla
Maali rapisee seinät lohkeilee
Kuka korjaa

Kun kadulla kysytään multa
Mikä vuosi mä en oo varma
Kysykää niiltä jotka tietävät
Mistä tulevat

Sannin Jos Mä Oon Oikee biisin sanat kuvaa niin paljon mun omia ajatuksia ja tunteita. <3




Monesti mietin sitä että oon ihan eri ihminen sisältä, ku mitä ulkokuori muille sanoo. Ja mä haluun muuttaa asian. Haluan elää omassa kehossa omana itsenäni, enkä olla vain vuokralla tässä kehossa kuten Sannikin laulaa. Mutta miten sen muutoksen toteuttaa... 

Outoja unia o.O

Ajattelin tulla kertoo teille vähä mun parista unesta mitkä näin tos uudenvuoden jälkee ennen koulun alkua. Elikkäs ne oli molemmat sellasii aika lyhyitä unia mut kummiski.

Eka näin sellasen unen missä odotin linkkiä meiä postilaatikolla, mistä linkki otti kyytii ku olin viel peruskoulussa. Seisoskelin siinä sisarusteni kanssa ja ylläni oli vaaleanvihreät farkut. Yhtäkkiä käsiini tuli samanlaiset kynnet kuin Wolverinella, kolme pitkää terää kumpaankin kämmenselkään ja kuin hetken mielijohteesta vedin pitkät syvät viillot jalkoihini reisien kohdalle. Housut meni rikki ja kohta ne oli kokonaan veressä. En nähnyt (tai ainakaan muista) sisarusteni reaktiota ja uni loppui siihen.

Seuraavana yönä näin unta, että olin kuollut ja oli hautajaiseni. Olin villellyt koko kropan täyteen viiltoja vaakasuunnassa. Hautajaisista näin kohtauksen jossa olin arkussa ja sukulaiseni pyysivät että arkku avattaisi jotta voisivat nähdä minut viimeistä kertaa. Vanhempani eivät halunneet että arkku avataan, joten sitä ei avattu, itse kuitenkin näin kasvoni jotka oliva myös täynnä vaakasuuntaisia arpia.

En muista kummastakaan unesta muiden ilmeitä tms. ja ”katsoin unissa itseäni vierestä”

Unet ovat hieman hämmentäviä ja en oikein tiedä mitä niistä pitäisi ajatella.

Mutta tässä nyt jotain hämmentävää teille. Kommentit erittäin tervetulleita :)

"Herätys, sun pitää lähtee kouluun!" EIIIIII NOOOUUUUUUU MÄ EN HALUAA

Tässä jotain mitä kirjottelin tänään muistareihin:

ÄÄÄÄHHH… En halua, en jaksa… Miks on pakko mennä Viitaniemeen? Mä en haluu sinne. Vaikka sinne tulee sama porukka lyseolta, mä en haluu sinne. Viitaniemessä on niin paljon muita. Cynkkarilaiset… Mä en haluun ähä muutamaa niistä, vaikka siellä pari kaveriakin on. En saa olla enää rauhassa keskellä Jyväskylää ja muut oli Viitaniemessä. Nyt pitää mennä sinne. Voiko siellä käyä esim röökil ilma että puolet porukast on sillee ”mitä vittuuu, poltaksää?!?” ja iskäki voi nähä.

Mä en oo viel valmis kouluun. En jaksa jatkaa nyt, haluan lisää lomaa. Olin loman kotona, näin kavereita vähäsen, mutta en kerennyt palautua edellisestä koeviikosta ja koulun nopeasta tahdista. Harrastuksetkaan ei kiinnosta. Haluaisin vaa päästä lukion läpi, vaikken tiiäkkään mitä sitten. Haluan enemmän aikaa. Aikaa itselleni. Ja ystäville. Ja vanhempien kanssa. Tosin viimeinen jää luultavasti vain toiveeksi.

Mun uniongelmat, joita mulla oli joskus keväällä 2012, alkaa taas tulla takas. Mä en saa unta millää vaikka väsyttäs. Pyörin helposti tunnin sängyssä saamatta unenpäästä kiinni. Se vituttaa. Kun väsyttää ja uni ei tule. Vaikka kokeilisi mitä keinoja. Yleensä siinä vaiheessa kun kipuaa sänkyyn ja vetää peiton korviin, alkaa mielessä pyörimään kaikenlaisia asioita. Ja päivällä ne ei tule mieleenkään.

(toi kuva kuvastaa hhyvin mun aivojen toimintaa -->)

Sain ostettua lipun SUMMER UP:iin <3 Siitä oli kyllä hieman erimielisyyttä porukoitten kaa, et tarviiko sinne lähtee, mutta nyt on lippu :)

Mää en haluu kouluun… Kai se on pakko lähtee nukkumaan että jaksan huomenna sinne Viitaniemeen kummiski raahautua. 

PS. Oon saanu tiputettuu painoo kesästä 7kg ^_^

Totuuksia, teriä ja tupakasta.

Rupesin täs miettii et keltä mä koitan nää tekstini salassa pitämään ja miks en voi sanoo asioita niinku ne on ilma mitää "en halua kertoa tätä juttua vaikka haluaisin joten kerron siitä sensuroimalla osan pois".

Tässä tulee nyt alkuinfoonkin vähän täydennystä. Perheessäni on 10 lasta ja äiti ja isä. Olen vanhin (täytän keväällä 17) ja nuorimmainen syntyi muutama päivä ennen joulua. Perheeni on vanhollislestaadiolainen, mutta itse en enää kuulu kys. herätysliikkeeseen omasta valinnastani.

Usein tulee erimielisyyksiä ja sanaharkkaa äidin kanssa uskoon liittyvistä asioista.

25.12.2013

 Tuli taas hieman viilleltyä...
Nyt yritän oikeasti pitää näppini erossa noista teristä. En lupaa mitään, koska sitten masentaa se etten ikinä saa pidettyä lupauksiani.



Tarkkaa syytä en muista miksi tein taas noin, mutta ainakin mielessä oli se että olen "läski". Ja nyt kun miettii niin eihän tuo viiltely siihen mitenkään auta...

 Nyt tein jäljet jalkoihini ettei ole niin suurta ongelmaa niitten piilottelussa..

Tänään 2.1.2014

Jäljet näyttävät vielä tältä...

 Uusivuosi alkoi ihan mukavasti kun hyvä kaveri oli meillä melkein viikon :) Siinä vähän raketteja täältä.

Muuten vähän vituttaa äidin vauva hössötys jota joudun katselemaan jo yhdeksättä kertaa.

Ne sisarukset on ihan mukavia välillä, ja jos niitä on se 1-3, mutta tässä vaiheessa ottaa hieman päähän kun ei saa omaa rauhaa ikinä ja ku joutuu kattelee päivittäin äitin uupumusta ja sitä et se ei oikeesti jaksa vaikka nyt se vaa päivät pitkät lässyttää tolle uudelle kakaralle. Ja sit se viel ihmettelee miks en haluu pitää vauvaa sylis ja olla hoitamas sitä -.- No vittu miettis vähä...

Joululoman paska puoli on röökillä käymisen ongelma. Koulussa pysty välituntisin käyä röökil ja porukat ei tajunnu mitää, mut nyt on ongelma et missä ja millo. Ainut ratkasu tällä hetkellä: yöllä ulos. Sen verran oon riippuvainen et kolme päivää menee ilman röökiä, mutta sitten tulee jäätävät niksat, päätä särkee, huimaa, ei maistu ruoka, huono olo jne. kunnes taas saa röökiä. Kohta pitää taas lähtee ulos. 

Mutta joo. Nyt on ihan ok fiilikset itsellä, ja ei muuta ku hyvät uudetvuodet teillekkin lukijani :)